Ote Gurdjieffin oppilaan, C. S. Nottin kirjasta ’Teachings of Gurdjieff: A Pupil’s Journal’ Fontainebleau, 1923 – 1925.
Teoksessa Nott kuvaa aikaansa Gurdjieffin kanssa sekä tämän opetusta. Karatas-Seuran suomennos 2025.
Liikesarjat (Movements) ja tanssit olivat äärimmäisen mielenkiintoisia. En pitänyt niitä vaikeina niin kuin jotkut muut, mutta kuten kaikessa muussakin, mitä olin oppinut tavallisessa elämässä, jouduin aloittamaan alusta ja unohtamaan kaiken oppimani. Kesti kauan oppia tuntemaan ja aistimaan jokainen liike, ele, asento. Niin yksinkertaiselta kuin se tuntuikin – ”aistia” – minun, joka olin englantilainen ja kasvanut fyysisen kasvatuksen ja armeijakoulutuksen piirissä, piti yhä uudelleen ja uudelleen muistuttaa itseäni siitä, että minun täytyi ”aistia” kehoni.
Ensimmäistä ”pakollista” [liikesarjaa] aloin tehdä kuin se olisi ollut sarja voimisteluliikkeitä. Lopulta Gurdjieff nuhteli minua ankarasti kaikkien edessä, mikä nolotti minua niin paljon, että jätin paikkani ja menin istumaan. Muutaman minuutin kuluttua hän tuli luokseni ja selitti minulle hiljaa jotain. Palasin paikalleni luokassa, ja siitä hetkestä alkaen aloin ymmärtää jotain tanssien sisäisestä merkityksestä, ja käytin jokaisen päivän jokaisen vapaan hetken harjoitteluun.
Lopulta minulle annettiin lupa osallistua ”Papittaren vihkimykseen”, ja tunsin osallistuvani uskonnolliseen seremoniaan – kuten todella olinkin. Opettajiamme olivat ranskalainen Mme de Salzmann, armenialainen Mme Galumian ja montenegrolainen Mme Olgivana H. Aloin oppia nopeasti ja pian tein kaikkia pakollisia liikesarjoja ja osallistuin suuriin tansseihin. Musiikkia soitti Hartmann iänikuisella pystypianolla, joka soi hänen kosketuksestaan taianomaisesti. Gurdjieffin halutessa uuden sävelmän, hän aloitti sen soittamalla yhdellä sormella ja täydensi nuotteja viheltäen. Sitten Hartmann aloitti melodian ja vähitellen lisäsi harmonioita Gurdjieffin tarkkaillessa kunnes sävelmä oli sellainen kuin hän tahtoi. Hän ei antanut Hartmannille hetkenkään lepoa ennen kuin sävelmä oli oikein. Vain huipputason muusikko kuten Hartmann kykeni tuottamaan sellaista musiikkia, ja ainakin kerran hän koki tilanteen niin mahdottomaksi Gurdjieffin painostaessa, että nousi pianon äärestä ja poistui harjoitussalista (Study House).
Kuvia Fontainebleaun harjoitussalista sekä Pariisissa järjestetystä Movements esityksestä, v. 1923. Musiikki: Gurdjieff – de Hartmann, Second Obligatory
”Kolmenkymmenen liikkeen sarja” sävellettiin tuohon aikaan. Gurdjieff kutsui kolme opettajaa luokseen, näytti heille liikkeet muutaman kerran selityksin, antoi Hartmannille melodian ja meni istumaan. He alkoivat heti työstää liikkeitä ja opettivat niitä meille jo lyhyessä ajassa, alle tunnissa. Mutta meidän nuorten oppilaiden piti käyttää tuntikausia niiden harjoitteluun, ennen kuin saimme ne sujumaan edes kohtuullisesti.
Kuten kaikki suuri taide, myös tanssit ja liikesarjat olivat aikansa modernia modernimpia, ollen silti lähtöisin menneestä.
C. S Nott: Teachings of Gurdjieff. A Pupil’s Journal, page 61 Fontainebleau, 1923 – 25
Ihminen on itselleen arvoitus. Hän janoaa Olemista, kaipaa kestävyyttä, pysyvyyttä, absoluuttisuutta – hän kaipaa olemista. Osallisuus syvempään todellisuuteen herää kysymyksenä: ”Kuka minä olen – kuka olen tässä maailmassa?” Tämä on polun ensimmäinen askel.
Olemisen todellisuus
kirja pohjautuu G. I. Gurdjieffin läheisimmän seuraajan Jeanne de Salzmannin muistikirjoihin ja tarjoaa uutta oivallusta hänen henkiseen opetukseensa – gnosiksen tiehen tai “olemisen tietoon”, jota on välitetty eteenpäin aina kaukaisista antiikin ajoista asti. Olemisen todellisuus on kokonainen ja ainutlaatuisen arvovaltainen opas suuren opettajan ideoihin ja menetelmiin.
Gurdjieff arvosti perinteisiä uskonnollisia harjoituksia, joiden hän katsoi kuuluvan kolmeen yleiseen kategoriaan: fakiirin tiehen, joka liittyy fyysisen kehon hallitsemiseen, munkin tiehen, joka pohjautuu uskoon ja tunteeseen ja joogin tiehen, joka keskittyy mielen kehittämiseen. Gurdjieff esitti opetuksensa Neljäntenä tienä, joka yhdistää näiden kolmen tien eri puolet yhteen itseä koskevan tiedon polkuun. Neljännellä tiellä edistyminen tapahtuu tietoisten ponnistusten kautta kohti sellaista ajattelun ja tunteen laatua, joka saa aikaan uudenlaisen kyvyn rakastaa ja nähdä asioita selkeästi.
Jeanne de Salzmann (1889-1990) tapasi Gurdjieffin Tbilisissä 1919 ja sitoutui tämän oppilaaksi. Ennen kuolemaansa Gurdjieff ohjeisti madame de Salzmannia elämään ”yli 100-vuotiaaksi” vakiinnuttaakseen hänen opetuksensa maailmaan. Hän antoi de Salzmannille oikeudet kaikkiin kirjoituksiinsa ja tanssiharjoituksiinsa. Madame de Salzmann kuoli 101-vuotiaana Pariisissa toteutettuaan neljäkymmentä vuotta Gurdjieffin toiveita kirjojen ja Gurdjieff-keskusten avulla.
Olemisen todellisuus — Gurdjieffin neljäs tie Alkuteos: The Reality of Being Tekijät: De Salzmann, Jeanne (Kirjoittaja), Iitti, Vesa (Kääntäjä) Kustantaja: Viisas Elämä Painos: 2. painos, 2022
G. I. Gurdjieff / Thomas de Hartmann -musiikkia Gurdjieffin syntymäpäivän kunniaksi. Solistina pianisti Charles Ketcham.
’In Celebration’ konserttitaltiointi julkaistiin YouTubessa 15.1.2022.
Video alkaa noin kohdasta 2:42.
OHJELMA 1) Prayer / Prière 2) Greek Melody / Mélodie grecque 3) Sayyid Chant / Chant sayyId 4) Sayyid Dance / Danse sayyid 5) The Initiation of the Priestess / L’Initiation de la prêtresse 6) Waltz / Valse 7) Sayyid Chant and Dance, No. 8 / Chant et danse (sayyid) Nº 8 8) Moderato in C minor / Moderato en ut mineur 9) Hymns from a Great Temple, No. 5 / Hymnes d’un grand temple, Nº 5 10) Hymns from a Great Temple, No. 3/Hymnes d’un grand temple, Nº 3 11) Joyous Hymn / Hymne joyeux 12) The Bokharian Dervish, Hadji-Asvatz-Troov / Le derviche boukharien
Säveltäjä Thomas de Hartmann oli vuodesta 1917 aina vuoteen 1929 Gurdjieffin uskottu oppilas, Tuona ajanjaksona Pariisin lähellä sijainneessa Gurdjieffin johtamassa Ihmisen Sopusointuisen Kehittämisen Instituutissa Thomas de Hartmann sovitti ja kirjoitti yhteistyössä Gurdjieffin kanssa suuren osan musiikista, jonka Gurdjieff kokosi ja jota musiikkia käytettiin hänen rytmisten liikesarjojensa (Movements) harjoituksissa.
Gurdjieffin suomalais-venäläinen oppilas Leonid Stjernvall (1872 – 1938) oli tunnettu lääkäri ja psykologi.
Leonid Stjernvall tutustui Gurdjieffiin Pietarissa vuonna 1914, ja pysyi tämän uskollisena oppilaana kuolemaansa saakka, ollen Gurdjieffin pitkäaikaisin seuraaja.
Leonid Stjernvallin tausta ja koulutus
Leonid Stjernvall syntyi Moskovassa 26. huhtikuuta 1872. Hänen isänsä oli suomalainen kenraalimajuri Gustav Alexander Robert Stjernvall ja äitinsä venäläinen Anna Oldecopp. Hän opiskeli Moskovan yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ja valmistui lääkäriksi vuonna 1898.
Vuonna 1905 Stjernvall avioitui Elisabet Grigorievna Feodoshevin kanssa. Puolisot toimivat myöhemmin tiiviisti yhdessä Gurdjieffin ryhmässä.
Lääkärinura ja parantolatoiminta
Stjernvall työskenteli Venäjän sisäministeriön lääketieteellisessä osastossa ja sai virka-arvot nimineuvos ja kollegiasessori. Vuonna 1907 hänet erotettiin virastaan, minkä jälkeen hän siirtyi yksityislääkäriksi Pietariin.
Hän johti parantolaa, jossa käytettiin hoitomuotoina muun muassa sähköstimulaatio-hierontaa ja vesihoitoja. Parantolan sijainti ei ole täysin varma, mutta se toimi Pietarin tai Suomen alueella.
Leonid Stjernvall ja G. I. Gurdjieff
Stjernvall kuului pieneen ja läheiseen oppilaspiiriin, joka tapasi Gurdjieffia säännöllisesti Pietarissa Filippovin kahvilassa. Hänet tunnettiin rauhallisena, harkitsevana ja älyllisesti täsmällisenä henkilönä.
Hänen vaimonsa mukaan Stjernvall oli poikkeuksellisen omistautunut Gurdjieffin opetuksille ja osallistui aktiivisesti uusien oppilaiden ohjaamiseen yhdessä P. D. Ouspenskyn kanssa. Hän edusti opetuksen käytännöllistä ja kurinalaista puolta.
Sanotaan, että Stjernvall oli hiljainen, miellyttävä, asiallinen ja hillitty ihminen, joka kokouksissa esitti asiat tohtorimaisella tyylillä osoittamatta minkäänlaisia tunnereaktioita. Ryhmä kokoontui toisinaan Stjernvallien kotona Suomessa. Stjernvallin vaimo kertoi myöhemmin, että hänen miehensä oli fanaattisesti, ”melkein orjamaisesti”, omistautunut Gurdjieffille, ja oli P. D. Ouspenskin ohella paras Gurdjieffin uusien oppilaiden värvääjä.
Vallankumous, Kaukasus ja Tbilisi
Tohtori Stjernvall ja hänen vaimonsa olivat keskeisiä jäseniä ryhmässä, jonka Gurdjieff johti Venäjän vallankumouksen aikana kahden eri armeijan, punaisten ja valkoisten, taistelulinjojen välitse Kaukasuksen yli Tbilisin kaupunkiin. Tbilisissä Elisabet synnytti pojan, jonka biologinen isä oli Gurdjieff. Leonid, joka ei itse voinut saada lapsia, kasvatti poikaa yhdessä vaimonsa kanssa. Leonidin kerrotaan olleen hyvin iloinen Nikolain (1917–2010) syntymästä.
Leonid Stjernvall ja George Ivanovits Gurdjieff Kaukasuksella.
Usein juuri Stjernvall tasoitti ryhmän tietä suhteessa viranomaisiin. Eräänkin kerran Gurdjieff oli, kuten tavallista, lähettänyt tohtorin hankkimaan valkoisen puolen Venäjän passin ryhmän jäsenille ja kun Stjernvall meni virkamiesten luokse dokumenttien kanssa, ryhmän jäsenet päästettiin vaivatta läpi. Stjernvall neuvotteli valtion korkeiden virkamiesten kanssa Tbilisissä siitä, mihin rakennukseen Instituutti perustettaisiin. Häntä pidettiin neuvottelemisen erityisenä asiantuntijana.
Gurdjieffin Instituuttien perustaminen
Georgian valtion historiallisesta keskusarkistosta löytyvien asiakirjojen mukaan Gurdjieffin oppilaat Leonid Stjernvall, Alexandre ja Jeanne de Salzmann sekä Thomas de Hartmann jättivät Valtion opetusministerille osoitetun hakemuksen, jossa he anoivat lupaa avata G. I. Gurdjieffin filosofiaan perustuvan ”Ihmisen Sopusointuisen Kehittämisen Instituutin”. Instituutti avattiin syksyllä 1919. Poliittisten olojen kiristyttyä tilanne kuitenkin muuttui ja toiminta Tbilisissä päättyi. Syksyllä 1920 Gurdjieff avasi Istanbulissa Instituuttinsa “Konstantinopolin haarakonttorin” ja siellä tohtori Stjernvall tunnettiin lääketieteellisen voimistelun ohjaajana.
Ruotsin sukututkimusluettelossa, jossa luetteloidaan Suomen Ritarihuoneelle kirjattujen sukujen jälkeläisiä, Stjernvall mainitaan rytmisen voimistelun instituutin johtajana Ranskan Fontainebleaussa.
Ruotsin sukututkimusluettelossa, jossa luetteloidaan Suomen Ritarihuoneelle kirjattujen sukujen jälkeläisiä, Stjernvall mainitaan rytmisen voimistelun instituutin johtajana Ranskan Fontainebleaussa.
Stjernvall oli Gurdjieffin mesenaatti, henkinen tukija ja kumppani
Myöhemmin, kun Instituutti muutti Saksaan, Stjernvall ja hänen vaimonsa kävivät Suomessa selvittämässä varojaan. Kun he palasivat, heillä oli mukanaan huomattava summa rahaa Instituutin toimintaa varten. Vuonna 1924 Stjernvall lähetettiin etukäteen, yhdessä A. R. Oragen kanssa, New Yorkiin ennen Gurdjieffia ja muuta ryhmää, aloittamaan logistiset ja rahoitukselliset valmistelut, jotka tekisivät Amerikan matkan mahdolliseksi.
Stjernvallin mainitaan usein olleen kokouksissa Gurdjieffin rinnalla vastaamassa kysymyksiin. Gurdjieffin jouduttua Ranskassa auto-onnettomuuteen Stjernvall kiiruhti rouva Hartmannin kanssa sairaalaan ja vei hänet kotiin Fontainebleau-Avonissa sijainneeseen Instituuttiinsa.
Gurdjieffilla oli tapana kirjoittaa pääteostaan ‘Belsebubin tarinoita pojanpojalleen’ vilkkaissa pariisilaiskahviloissa kuten ‘Cafe de la Paix’. Tohtori Stjernvall istui usein hänen seurassaan tuntikausien ajan hiljaisena ja ulkonaisesti vailla näkyvää roolia. Gurdjieff näytti Stjernvallille kirjoituksiaan. Venäjänkielentaitoinen Stjernvall ehdotti niihin muutoksia, jotka Gurdjieff mitä todennäköisimmin otti kiitollisuudella vastaan. Kuvaus piirtää rauhallisen näkymän syvässä keskittymisen tilassa olevasta kirjailijasta. Hänen rinnallaan istuu parrakas vanha ystävä, joka on täydellisen omistautunut olemaan avuksi.
Gurdjieff sulki instituuttinsa, Le Prieuré des Basses-Loges, vuonna 1932. Sen jälkeen Stjernvallit muuttivat Normandiaan, missä tohtori Stjernvall eli loppuelämänsä. Yhtenä Gurdjieffin uskollisimmista oppilaista Stjernvall ja hänen perheensä pysyivät vuosien varrella edelleen yhteydessä Gurdjieffiin. Leonid Stjernvallin sairastuttua syöpään Gurdjieff kävi usein tapaamassa häntä ja oli ollut silminnähden huolestunut ’kallisarvoisen ja uskollisen kumppanin’ terveydentilasta.
Leonid Stjernvall kuoli 2. huhtikuuta 1938 Sottevillessä, Ranskassa.
