Gurdjieffin työ ja opetus on ainutlaatuista osin monimuotoisuutensa takia. Elämänsä aikana Gurdjieff luennoi, perusti ryhmiä ja instituutteja, opetti sekä psyykkisiä että fyysisiä harjoituksia, järjesti tanssiesityksiä seuraajiensa kanssa, loi tanssi-/liikesarjoja (Movements), kirjoitti kirjoja ja sävelsi musiikkia.
Gurdjieff aloitti, uudelleenorganisoi, lopetti ja käynnisti uudelleen ryhmiä Työtä varten sekä kävi läpi monien ulkoisten haasteiden (mm. sota-ajat). Sekä hänen 10-osaiseksi tarkoitettu kirjasarjansa että Movements-sarjansa jäivät kesken. Vaikuttaa, että jokin haluttu päämäärä jäi usein saavuttamatta tai ehkä jopa puolimatkaan. “Jätän teille upean sekamelskan”, kuten hän sanoi ennen kuolemaansa.
Tässä artikkelissa keskityn yhteen osaan Gurdjieffin Työtä: luon lyhyen katsauksen hänen musiikkiinsa. Vaikka Gurdjieffista puhuttaessa usein mainitaan hänen teoriansa (luentonsa ja kirjansa) tai fyysiset harjoitteet (Movements), on myös hänen musiikillinen tuotantonsa mittava ottaen huomioon mitä kaikkea muuta hän teki samanaikaisesti.
Varmuudella voidaan sanoa, että musiikilla oli Gurdjieffille suuri merkitys halki hänen elämänsä ja Työnsä. Gurdjieff oli oman kertomansa mukaan lapsena kirkkokuoron laulajana, ja hänen isänsä oli myös runoilija/laulaja. Gurdjieff itse sävelsi ja soitti musiikkia, mutta tunsi selvästi myös hyvin musiikin teoriaa.
Gurdjieffin opettama systeemi pohjautuu osittain musiikin teoriaan, ja esimerkiksi säveliin ja sävelten välisiin intervalleihin viitataan usein. Aiheeseen perehtymättömille do, re, mi, fa, so, la ja kokonaiset ja puolikkaat intervallit sävelten välillä tai puhe oktaaveista voivat vaikuttaa oudoille, mutta aukeavat soittajille ja aihetta tunteville. Teorian lisäksi Gurdjieff oli kiinnostunut musiikin konkreettisesti havainnoitavista vaikutuksista ihmisiin: Kohtaamisia merkittävien henkilöiden kanssa -kirjassaan Gurdjieff mainitsee kokeet, joilla hän ja hänen ystävänsä tutkivat musiikin suoraa vaikutusta muun muassa kuulijoiden tunnetiloihin.
Sävellykset
Kuuluisimmat Gurdjieffin kappaleet ovat ns. Gurdjieff / de Hartmann -sävellykset, joita on kymmeniä. Ukrainalaissyntyinen oppilas Thomas de Hartmann oli klassisen musiikin koulutuksen saanut ja Venäjällä tunnettu ja ansioitunut pianisti ja säveltäjä, joka toimi Gurdjieffin kanssa läheisessä yhteistyössä kyseisten sävellysten teossa. de Hartmannin kuvauksen mukaan Gurdjieff taputti hänelle sävellettävän kappaleen rytmiä pianoon ja hyräili kappaleen melodian. de Hartmann sitten soitti, harmonisoi ja kirjasi kappaleet ottaen vastaan Gurdjieffin korjaukset.
Kun kappaleisiin perehtyy, huomaa niiden merkittävän harmonisen rikkauden: monet sävellykset sisältävät kompleksisia soinnutuksia ja upeaa harmonian tajua. On mahdollista, että Gurdjieffin kuorotausta on osaltaan vaikuttanut kappaleiden neliäänisiin harmonioihin ja moniäänisiin soinnutuksiin. Toisaalta kappaleissa kuuluvat Gurdjieffin matkat: mukana on länsimaiselle musiikille vieraampien skaalojen käyttöä, joka tuo Kaukasian, Keski-Aasian ja Lähi-idän musiikkiperinnön länsimaiseen kontekstiin pianolla soitettuna. Rakenteellisesti monet kappaleet etenevät A- ja B-osien vaihdoksin, kun taas osassa edetään osasta toiseen ilman selkeää toistuvuutta.
Oman mausteensa kappaleisiin tuovat myös tahtilajit, jotka ovat usein jaollisia kolmella, viidellä, seitsemällä tai yhdeksällä. Parhaimmillaan tahtilajin ja suorastaan aggressiivisen soitannan yhdistelmä kuulostaa siltä, kuin dervissit pomppisivat pianon päällä. Toisaalta toiset osiot ovat jopa hartaita. Aggressio ja hartaus voivat myös vaihdella saman kappaleen aikana siirryttäessä osasta toiseen.
Näistä erityispiirteistä huolimatta joukossa on myös kappaleita, jotka voisivat sopia niin melodiankuljetuksensa kuin rakenteensa puolesta kevyiksi pianoballadeiksi jopa nykyaikaisille pianolevyille. Jälkimmäisiin kuuluvat mm. Tiibetiläinen tanssi sekä Kalastajanaisten laulu, joiden nimet luovat mielikuvia itse musiikin lisäksi.
Gurdjieff teki vuosien ajan yhteistyötä Thomas de Hartmannin kanssa. Vaikka Gurdjieffin lähipiirissä oli vuosien mittaan useita muusikoita ja pianisteja, jotka säestivät Movementsien harjoittelua, Gurdjieff ilmeisesti sävelsi yksinomaan de Hartmannin kanssa. Kun heidän yhteistyönsä päättyi, ei Gurdjieff enää vaatinut muita kirjaamaan kappaleitaan ylös tai työskennellyt samalla tavoin musiikin parissa. Kenties hän katsoi työnsä sen osalta tulleen tarvittavaan pisteeseen – olihan hän ohjeistanut de Hartmannia “kirjaamaan kappaleet muistiin niin että idioottikin ymmärtää” ne.
Sivuhuomiona mainittakoon, että Gurdjieff kritisoi itse länsimaista oktaavin jakamista 12 sävelaskeleeseen ja huomautti 22-sävelisen oktaavin olevan matemaattisesti paljon perustellumpi. 22 sävelen järjestelmä on käytössä mm. Intiassa. Vaikka Gurdjieff oli tehnyt kokeiluja pianoiden eri virityksien kanssa, ei hän ilmeisesti itse käyttänyt tätä 22 sävelen jakoa soittaessaan.
Myöhempinä vuosinaan Gurdjieff “tilasi” de Hartmannilta 39 Movementsiinsä musiikkikappaleet. Ennen näiden kappaleiden valmistumista liikkeitä oli harjoiteltu Gurdjieffin harmooni-improvisaatioiden ja Työssä mukana olleiden oppilaiden pianoimprovisaatioiden säestämänä. de Hartmann sävelsi Movements-kappaleita sekä itse että Työhön 1919 de Hartmannin rohkaisemana mukaan tulleen Jeanne de Salzmannin avulla. Jeanne de Salzmannille (johon usein viitataan myös Madame de Salzmannina) Gurdjieff antoi ennen kuolemaansa päävastuun Movementseista ja Työn jatkamisesta.
Gurdjieffin liikesarjaharjoitteet ja -esitykset tulevat henkiin sitä säestävän musiikin ansiosta. Toisinaan musiikki myötäilee liikkeitä, toisinaan menee sen kanssa ristiin. Jokainen kappale kuitenkin antaa liikkeille temmon, rytmiikan ja tunnelman. Liikesarjoja tehneet ovat voineet ehkä tuntea musiikin kohottavan vaikutuksen, joka tuo liikkeisiin erikoista kaipausta tai halua koskettaa jotain arkitodellisuudesta poikkeavaa. Jeanne de Saltzmannin väitetään sanoneen, että Gurdjieffin musiikki, joka ei liity Movementseihin, on täysin toissijaista. Todettakoon kuitenkin, että Gurdjieffin musiikillisessa tuotannossa Movements-musiikin ulkopuolella on paljon hienoja ja suorastaan koskettavia kappaleita.
Improvisaatio ja klassiset teokset
Sävellettyjen kappaleiden lisäksi Gurdjieffin musiikkiin kuuluu improvisaatio. Kun yhteistyö Thomas de Hartmannin ja tämän vaimon Olgan kanssa loppui (ilmeisesti siksi, että musiikin kanssa auttanut Thomas ja sihteerinä toiminut Olga tekivät Gurdjieffin elämästä liian helppoa – eräänlainen kehun muoto kai sekin), Gurdjieff säesti Movements-harjoitteita usein improvisoimalla. Vaikka Gurdjieffin Instituutissa Prieuressa säestyssoittimena oli toiminut yleensä piano, Gurdjieff itse soitti harmoonilla improvisoiden.
Gurdjieffin harmoonin soittoa myös nauhoitettiin 1940-luvulla, ja sitä on julkaistu useamman tunnin edestä. Todennäköisesti nämä kappaleet on soitettu yhdellä kädellä, sillä toisen käden on pitänyt pumpata ilmaa: harmoonia on pumpattava, jotta siitä saa ääntä ulos. Julkaistut mollivoittoiset improvisaatiot antavat kapean näkymän Gurdjieffin soittoon ja musiikkiin, mutta kyseisten sävellysten on tuskin tarkoitettu olevan tiukan analyyttisen katseen alla jälkipolvien toimesta kontekstistaan irrotettuina.
Pianokappaleiden ja myöhempien aikojen harmooni-improvisaatioiden lisäksi Gurdjieff sävelsi myös musiikkia soitettavaksi jousille. Vuonna 1923-1924 Prieuren ryhmien julkisia Movements-esityksiä säestivät orkesterit. Théâtre des Champs-Elyséesissä esitetyissä esityksissä Thomas de Hartmann oli auttanut Gurdjieffia musiikin sovittamisessa 35-jäseniselle kokoonpanolle, ja myöhemmin Yhdysvalloissa pienemmälle orkesterille. Vuonna 2001 nämä kappaleet nauhoitettiin kumpaakin kokoonpanoa vastaavina sovituksina Metropole Orchestran toimesta.
Ennen Ranskassa ja Yhdysvalloissa järjestettyjä esityksiä Gurdjieff oli järjestänyt vastaavanlaisia esityksiä Venäjällä. Nämä tapahtuivat jo 1910-luvulla, ennen kuin kenties kuuluisin Gurdjieffin oppilas, P. D. Ouspensky, liittyi Gurdjieffin ryhmiin. Sitä, kuka näiden esitysten musiikit sävelsi, sovitti tai esitti, ei ole kai säilynyt tietoa. On myös muistettava, että näiden tanssien sisältö ja muoto poikkesi paljon myöhemmin tehdyistä Movements-sarjoista – mutta se on jo toisen artikkelin aihe.
Lopuksi
Gurdjieffin musiikillista perintöä on jatkettu tämän kuoleman jälkeen ja uusia levytyksiä – sekä Gurdjieff / de Hartmann -sävellyksiä että niistä inspiroituneita teoksia – julkaistaan yhä. Gurdjieff / de Hartmann -kappaleista on saatavilla eri kokoonpanoin ja soittajin tehtyjä versiointeja, ja kuultavissa on myös sekä Gurdjieffin että Thomas de Hartmannin itse soittamia nauhoitteita. Vaikka myös jousimusiikkia on julkaistu uudelleen, on muistettava, että monet kappaleet ovat rekonstruktioita tai yrityksiä esittää ne “kuten on tarkoitettu”.
Tämä artikkeli toivottavasti paitsi toi Gurdjieffin musiikkia uusille kuulijoille, myös avasi uusia näkökulmia siihen.
@ Juho R. 2024
Lue myös:
Gurdjieff – syntymäpäiväkonsertti 2022
Gurdjieff Ensemble: ZARTIR – HERÄÄ!