G. I. Gurdjieff
New York
Tiistaina, 26. päivä helmikuuta v. 1924
On hyödyllistä yleisesti verrata ihmiselämää suureen virtaan, joka saa alkunsa eri lähteistä ja jakautuu kahteen erilliseen jokeen. Tässä virrassa syntyy ikään kuin vedenjakaja, ja voimme verrata kenen tahansa ihmisen elämää yhteen pisaraan siinä vedessä, josta tämä elämänvirta koostuu.
Johtuen ihmiselle sopimattomasta elämäntavasta, vakiintui kaiken olemassaolon tarkoituksen yhteiseksi toteuttamiseksi, ylipäätään, että inhimillinen elämä maan päällä virtaisi kahdessa joessa. Suuri Luonto valmistautui tähän ennalta ja kiinnitti asteittain ihmiskunnan yhteiseen olemukseen tätä tarkoitusta vastaavan ominaisuuden siten, että ennen vesien jakautumista jokainen pisara omaa vastaavan sisäisen henkilökohtainen voiman ”kamppailla oman vastustavan osansa” kanssa. Kamppailun tuloksena saattaa kehittyä sellainen ”jokin”, jonka ansiosta pisara saa hankittua tiettyjä ominaisuuksia, jotka puolestaan tekevät mahdolliseksi elämän vesien jakautumiskohdassa päästä yhteen tai toiseen kahdesta joesta.
Näin siis on kaksi suuntausta ihmiskunnan elämässä: aktiivinen ja passiivinen. Lait ovat kaikkialla samat. Nämä kaksi lakia, nämä kaksi virtausta, kohtaavat toisensa jatkuvasti, kulkevat ristiin ja välillä rinnakkain. Ne eivät kuitenkaan milloinkaan sekoitu toisiinsa; ne tukevat toisiaan ja ovat toisilleen välttämättömiä.
Näin oli aikaisemmin ja näin asia tulee olemaan edelleenkin.
Kaikkien tavallisten ihmisten elämä yhteisesti ajateltuna voidaan nähdä yhtenä näistä virtauksista, jossa yksittäistä elämää, olipa se ihmiselämä tai jonkin muun elävän olennon elämä, edustaa yksi pisara joessa, joka itse on kytketty lenkkinä kosmisessa ketjussa. Yleisten kosmisten lakien mukaisesti tämä joki virtaa määrättyyn suuntaan. Kaikilla sen käännöksillä, mutkilla sekä muutoksilla on tarkoin määrätty tarkoitus. Tässä tarkoituksessa jokainen pisara esittää osaansa kyseisen virtauksen osana, mutta koko virtauksen laki ei yllä yksittäisiin pisaroihin asti. Pisaroiden aseman muutokset, niiden liike ja suunta ovat täysin sattumanvaraisia. Yhtenä hetkenä pisara on tässä, seuraavassa hetkessä tuolla, nyt se on pinnalla ja nyt se on painunut pohjalle. Sattumanvaraisesti se nousee, sattumanvaraisesti se törmää toiseen pisaraan ja putoaa alas, nyt se liikkuu nopeasti ja seuraavassa hetkessä sen liike hidastuu. Sen mukaan, missä se sattuu olemaan, on sen elämä joko helppoa tai vaikeaa. Sille ei ole olemassa minkäänlaista yksilöllistä lainalaisuutta, ei mitään persoonallista kohtaloa. Vain koko virtauksella on kohtalo, joka on yhteinen kaikille sen pisaroille. Persoonallinen suru ja ilo, onnellisuus ja kärsimys ovat kaikki tuossa virrassa sattumanvaraisia.
Pisaralla on periaatteessa mahdollisuus vapautua tästä yleisestä virtauksesta ja ponnistaa toiseen virtaukseen, joka kulkee naapurina.
Tämä on myöskin Luonnon laki. Tätä varten pisaran täytyy tietää, kuinka käyttää hyväksi sattumanvaraisia virtauksia sekä koko virran liikevoimaa siten, että pääsee pinnalle ja lähemmäksi joen penkkaa, sellaiseen kohtaan, josta on helpompi ponnistaa tuohon toiseen virtaan. Sen on osattava valita sekä oikea paikka, että myös oikea aika, osattava käyttää hyväksi tuulta, pyörteitä ja myrskyjä. Silloin pisaralla on mahdollisuus nousta vesipärskeessä ja hypätä toiseen jokeen.
Siitä hetkestä lähtien, kun pisara pääsee toiseen jokeen, se on erilaisessa maailmassa, erilaisessa elämässä ja sen tähden eri lakien alaisena. Tässä toisessa joessa on olemassa laki yksittäisille pisaroille, vaihtuvan kehityskulun laki. Pisara nousee pinnalle tai painuu pohjalle, ei sattumanvaraisesti tällä kertaa vaan lainalaisesti. Saapuessaan pinnalle pisara tulee asteittain painavammaksi ja vajoaa; syvällä se menettää painoaan ja nousee jälleen pinnalle.
Pinnalla kelluminen on pisaralle hyväksi – pohjaan painuminen on pahaksi. Paljon riippuu taidosta ja ponnistuksesta. Tässä toisessa joessa on erilaisia virtauksia ja on välttämätöntä päästä tarvittavaan virtaukseen. Pisaran on kelluttava pinnalla niin kauan kuin sille on mahdollista, jotta se kykenee valmistautua ansaitsemaan mahdollisuuden päästä toiseen virtaukseen ja niin edelleen.
Mutta me olemme ensimmäisessä joessa. Niin kauan kuin olemme tässä passiivisessa virtauksessa se kuljettaa meitä minne haluaa; niin pitkään kuin olemme passiivisia, tulemme tuupatuiksi sinne tänne ja olemme jokaisen sattuman armoilla. Olemme näiden sattumien orjia.
Samaan aikaan Luonto on antanut meille mahdollisuuden paeta tästä orjuudesta. Sen tähden, kun puhumme vapaudesta, puhumme nimenomaisesti siirtymisestä toiseen jokeen.
Tietenkään tämä ei ole aivan yksinkertaista – jokea ei voi vaihtaa pelkästään halun perusteella. On välttämätöntä omata voimakas toive ja tarvitaan pitkä valmistautuminen. Joudutte samastumisen kautta elämään kaikki ensimmäisen joen houkutukset. Teidän tulee kuolla tälle ensimmäiselle joelle. Kaikki uskonnot puhuvat tästä kuolemasta: ”Ellette kuole, ette voi syntyä uudelleen.”
Tämä ei tarkoita fyysistä kuolemaa. Tästä kuolemasta ei ole tarpeellista nousta uudelleen, sillä jos on olemassa sielu, se on kuolematon. Sielu ei tarvitse ruumista, jonka menettämistä kutsumme kuolemaksi. Syy ylösnousemukseen ei ole, huolimatta kirkkoisien opetuksista, että voisi astua Jumalan eteen viimeisellä tuomiolla. Ei, Kristus ja kaikki muut puhuvat kuolemasta, joka voi tapahtua elämän aikana, sen tyrannin kuolemasta, joka on orjuutemme alkusyy. Tämä kuolema on ihmisen ensimmäisen ja tärkeimmän vapautumisen välttämätön ehto.
Jos ihmiseltä riistetään hänen harhaluulonsa ja kaikki mikä estää häntä näkemästä todellisuuden – jos häneltä viedään hänen kiinnostuksensa, hänen huolehtimisensä, hänen odotuksensa ja toiveensa – niin kaikki hänen pyrkimyksensä romahtaisivat, kaikki tyhjentyisi ja jäljelle jäisi pelkkä olento, tyhjä ruumis vain elintoiminnoiltaan hengissä.
Tämä olisi ”Minän” kuolema, kaiken sen kuolema, josta se koostui, kaiken valheellisen tuhoutuminen, joka oli kertynyt tietämättömyydestä tai kokemattomuudesta. Tämä kaikki säilyy edelleen hänessä pelkästään aineistona, josta voi tehdä valintoja. Silloin ihminen on kykenevä valitsemaan itse eikä ole toisten ihmisten suostuttelun varassa.
Tämä on vaikeaa. Ei, ”vaikea” on väärä sana. Sana ”mahdoton” on myös väärä, koska sellainen on periaatteessa mahdollista. Se on vain tuhat kertaa vaikeampaa kuin tulla monimiljonääriksi rehellisellä työllä.
KYSYMYS: On siis kaksi jokea – kuinka voi pisara siirtyä yhdestä joesta toiseen?
VASTAUS: Sen täytyy ostaa matkalippu. On välttämätöntä tajuta, että vain hän voi yltää toiseen jokeen, jolla on todellinen mahdollisuus muutokseen. Tämä mahdollisuus riippuu halusta, erityislaatuisesta ja voimakkaasta toiveesta, toiveesta perusolemuksessa, ei persoonallisuuden halusta. Teidän tulee ymmärtää, että on hyvin vaikeata olla rehellinen itselleen, ja ihminen pelkää suuresti totuuden näkemistä. Vilpittömyys on omantunnon toiminto. Jokaisella ihmisellä on omatunto – sellainen on jokaisella ihmisellä. Mutta johtuen sivilisaatiosta tämä toiminto on kerännyt kuoren päälleen ja lakannut toimimasta, paitsi erityisissä, hyvin voimakkaasti koetuissa tilanteissa. Silloin se toimii lyhyen hetken ajan ja katoaa jälleen. Sellaiset hetket aiheutuvat voimakkaista shokeista, suuresta surusta tai häväistyksi tulemisesta. Tällaisina hetkinä omatunto yhdistyy persoonallisuuteen ja perusolemukseen, jotka muutoin toimivat erillisinä.
Tämä kysymys kahdesta joesta viittaa perusolemukseen, kuten kaikki muutkin todelliset asiat. Perusolemuksenne on pysyvä, persoonallisuus on yhtä kuin koulutuksenne, ideanne, uskomuksenne – ympäristönne vaikutus: kaiken tämän te hankitte ja voitte myös sen menettää. Näiden puheitten tarkoitus on auttaa teitä hankkimaan jotain todellista. Emme voi nyt kysyä tätä kysymystä vakavissamme; meidän täytyy ensin kysyä: ”Miten voin valmistaa itseni kysymään tämä kysymys?”
Oletan, että persoonallisuutenne ymmärrys on johtanut teidät toteamaan nykyinen elämänne tietyllä tavalla epätyydyttäväksi ja toivomaan että löytäisitte jotain parempaa. Toivotte, että minä kerron teille jotain sellaista, mitä ette tiedä, joka näyttää teille seuraavan askeleen.
Yrittäkää ymmärtää, että se, jota tavallisesti nimitätte ”Minäksi” ei ole Minä; ihmisessä on useita ”Minuuksia” ja jokaisella ”Minällä” on erilainen toive. Pyrkikää hankkimaan todiste tästä. Haluatte muuttua, mutta mikä osa teissä haluaa tätä? Useat osat teissä haluavat monenlaisia asioita, mutta vain yksi osa on todellinen. On erittäin hyödyllistä yrittää olla rehellinen itselleen. Vilpittömyys on avain, joka avaa oven, jonka kautta näette erilliset osanne ja tulette näkemään jotain teille täysin uutta. Teidän tulee jatkaa yritystä olla vilpitön. Joka päivä puette yllenne naamion ja teidän tulee riisua se pois vähitellen.
On tajuttava eräs tärkeä seikka. Ihminen ei kykene vapauttamaan itseään. Hän ei kykene tekemään havaintoja itsestään kaiken aikaa; ehkä viiden minuutin ajan, mutta todella itsensä tunteminen edellyttää, että hän tietää, miten hän viettää kokonaisen päivän. Ihmisellä on myös vain yksi tarkkaavaisuuden keskittymä; hän ei aina näe uusia asioita, mutta saattaa sattumalta tehdä löytöjä, jotka hän voi tunnistaa uudelleen. Tässä on merkillinen seikka: kun kerran löydätte itsestänne jonkin asian, havaitsette sen toistamiseen. Mutta koska ihminen on mekaaninen, hän hyvin harvoin kykenee näkemään heikkoutensa. Kun kerran näette jotain uutta, siitä syntyy mielikuva ja jälkeenpäin näette tämän asian samoilla vaikutelmilla varustettuna, jotka saattavat olla oikein tai väärin. Jos kuulette jostain henkilöstä ennen kuin tapaatte hänet, teette hänestä mielikuvan ja jos tämä kuulopuheen mielikuva muistuttaa edes jossain määrin henkilön tapaamisen synnyttämää mielikuvaa, tämä kuulopuheen mielikuva tulee kuin valokuvatuksi eikä suinkaan todellinen mielikuva tapaamisesta. Me hyvin harvoin näemme mitä katsomme
Ihminen on persoonallisuus täynnä ennakkoluuloja. On olemassa kahdenlaista ennakkoluuloisuutta: perusolemuksen ennakkoluuloa ja persoonallisuuden ennakkoluuloa. Ihminen ei tiedä mitään, hän elää auktoriteetin alaisuudessa, hän hyväksyy ja uskoo kaikkia vaikutteita. Me emme tiedä mitään. Emme kykene tajuamaan eroa silloin, kun ihminen puhuu jostain aiheesta, jonka hän todella tuntee tai kun hän puhuu aivan puuta heinää – me uskomme tämän kaiken. Meillä ei ole mitään omaa, mikään mitä panemme taskuihimme ei ole meidän omaamme – kaiken kaikkiaan, meillä ei ole mitään.
Perusolemuksessammekaan meillä ei ole juuri mitään, sillä siitä lähtien kun olimme lapsia, emme ole omaksuneet oikeastaan mitään.
Paitsi, että sattumanvaraisesti jotakin saattaa tulla meihin.
Meidän persoonallisuudellamme on ehkä kaksikymmentä tai kolmekymmentä ideaa, jotka olemme jostain poimineet. Olemme unohtaneet, mistä ne saimme, mutta kun jokin näistä ideoista tulee eteemme, ajattelemme ymmärtävämme mistä on kysymys. Tämä on vain muistijälki aivoissa. Olemme todellakin orjia ja asetamme yhden ennakkoluulon toista vastaan.
Perusolemus on samalla tavoin vaikutteille altis. Kun esimerkiksi aiemmin puhuimme väreistä ja sanoimme että jokaisella on jokin erityinen suosikkiväri. Myös tällaiset erityismieltymykset hankitaan mekaanisesti.
Nyt kysymyksen pariin ja sanon asiasta näin. Oletetaan, että löydätte opettajan, jolla on todellista tietoa ja hän haluaa auttaa teitä ja te haluatte oppia. Vaikka tilanne olisi tällainen, hän ei voi teitä auttaa. Hän voi antaa apua vain, jos toivotte sitä oikealla tavalla. Tämä tulee olla tavoitteenne; mutta tämä tavoite on myös liian kaukainen, on välttämätöntä löytää tie, joka tuo teidät tavoitteeseen tai ainakin lähemmäksi. Tavoite täytyy jakaa. Siten meillä tulee olla tavoitteena haluamisen kyky ja tämän kyvyn voi saada vain ihminen, joka on tajunnut oman mitättömyytensä. Meidän täytyy arvioida arvomme uudestaan ja tämän on perustuttava tarpeeseen. Ihminen ei voi tehdä tätä uudelleenarviointia yksin.
Voin neuvoa teitä, mutta en voi auttaa, ei edes Instituutti voi teitä auttaa. Se voi auttaa ainoastaan silloin, kun olette Tiellä – mutta sillä te ette ole.
Ensiksi teidän täytyy päättää, onko Tie teille tarpeellinen vai ei? Kuinka alatte selvittää tätä asiaa? Jos olette vakavissanne, teidän täytyy muuttaa näkökulmaanne, teidän täytyy ajatella uudella tavalla, teidän täytyy löytää itsellenne mahdollinen tavoite. Tätä ette voi tehdä yksin, teidän täytyy pyytää apuun ystävä, joka voi auttaa teitä – jokainen voi auttaa – mutta erityisesti kaksi ystävää voivat auttaa toisiaan uudelleenarvioimaan arvonsa.
On hyvin vaikeaa olla rehellinen yhtäkkiä, mutta jos yritätte, tulette asteittain kehittymään. Kun kykenette olemaan rehellinen, voin osoittaa teille tai auttaa teitä näkemään ne asiat, joita pelkäätte, ja tulette löytämään sen, joka on tarpeellista ja hyödyllistä teille itsellenne. Arvot voivat todellakin muuttua. Teidän mielenne voi muuttua jokainen päivä, mutta perusolemuksenne pysyy sellaisena kuin se on.
Mutta on olemassa riski. Jo tämä mielen valmistautuminen antaa tuloksia. Silloin tällöin ihminen saattaa tuntea perusolemuksellaan jotain, joka on hänelle pahaksi tai ainakin pahaksi hänen mielenrauhalleen. Ihminen on jo maistanut jotakin, ja vaikka hän unohtaa sen, se saattaa palata. Jos se on kovin voimakas, assosiaationne muistuttavat teitä siitä jatkuvasti, ja jos se on hyvin voimakas, te tulette olemaan puolittain yhdessä paikassa ja puolittain toisessa ettekä milloinkaan tunne oloanne täysin mukavaksi. Tämä on hyväksi vain, jos ihmisellä on todellinen mahdollisuus muutokseen sekä tilaisuus siihen. Ihmiset saattavat olla kovin onnettomia, eivät ole kala eivätkä lintu. Tämä on vakava riski. Ennen kuin ajattelette vaihtaa tuolianne, teidän olisi viisasta pohtia tätä hyvin huolellisesti ja tarkastella tarkoin kumpaakin tuolin lajia. Se ihminen on onnellinen, joka istuu omassa tutussa tuolissaan. Tuhat kertaa onnellisempi on se ihminen, joka istuu enkelten tuolissa, mutta kurja on se ihminen, jolla ei ole tuolia lainkaan. Teidän tulee päättää – onko asia sen arvoinen? Tutkikaa tuoleja, arvioikaa uudestaan arvonne.
Ensimmäinen tavoite on unohtaa kaikki kaikesta, puhua ystävällenne, tutkia ja tarkastella tuoleja. Mutta varoitan teitä, kun aloitatte tarkastelun, tulette löytämään paljon sellaista, joka on pahaa nykyisessä tuolissanne.
Seuraavalla kerralla, jos olette tehneet päätöksenne, mitä tehdä elämällänne, voin puhua tästä aiheesta toisella tavalla. Koettakaa nähdä itsenne, sillä ette tunne itseänne. Teidän tulee tiedostaa tämä riski; ihminen, joka yrittää nähdä itsensä voi tuntea itsensä hyvin onnettomaksi sillä hän näkee paljon sellaista, joka on pahaa, paljon sellaista, jonka hän toivoo muuttuvan – ja tämä muuttuminen on hyvin vaikeata.
Alku on helppoa, mutta kun olette luopuneet tuolistanne, on hyvin vaikeata hankkia toista tuolia ja tämä voi aiheuttaa suurta murhetta. Jokainen tuntee katumuksen kolkutuksen. Nyt omatuntonne on suhteellinen, mutta kun muutatte arvonne, teidän tulee lopettaa itsellenne valehteleminen. Kun olette nähneet yhden asian, on paljon helpompi nähdä toinen asia ja on vaikeampaa sulkea silmiänne. Teidän täytyy joko lopettaa näkeminen tai olla valmis ottamaan riski.
Käännös: Neljäs tie Suomessa
Gurdjieff’s Early Talks 1914 – 1931
2014 Book Studio
ISBN: 978-0-9572481-1-3
pp. 351-356
Lue myös
G. I. Gurdjieff: Kaksi henkiolentoa
