Huomautus: Tämä artikkeli on aiemmin julkaistu Gurdjieff.fi‑sivustolla myös suomenkielisenä.

Georgi Gurdžijev, „All and Everything“ on üks 20. sajandi vaimse kirjanduse kõige omanäolisemaid ja nõudlikumaid teostesarju. „All and Everything“ kutsub lugejat uurima iseennast, oma mõtlemist ja võimalusi. Triloogia ei paku lihtsaid vastuseid, vaid nõuab lugejalt palju ning vastutasuks pakub võimalust tõeliseks muutuseks.

Üle tuhande lehekülje mõtlemisainet

Gurdžijevi All and Everything ei ole tavaline vaimne raamatusari, vaid omamoodi kirjanduslik laboratoorium, mille eesmärk on äratada lugeja nägema iseennast ja oma maailma uuel viisil. Gurdžijev ei kirjutanud seda teost meelelahutuseks ega paku valmis vastuseid. Ta püüdis mõjutada lugeja olemust, mitte ainult tema mõtteid.

BG. I Gurdjieff: Belsebubin tarinoita pojanpojalleen, kansi

G. I. Gurdjieff: All and Everything koosneb kolmest osast, millest igaüks käsitleb inimese sisemist arengut erinevast vaatenurgast:

Beelzebubi jutustused oma lapselapsele (Beelzebub’s Tales to His Grandson)
Kohtumisi tähelepanuväärsete inimestega (Meetings with Remarkable Men)
Elu on päris vaid siis, kui „Mina olen“ (Life Is Real Only Then, When “I Am”)

Need raamatud moodustavad terviku, mis on ühtaegu filosoofiline, müütiline, praktiline ja sisemisele muutusele suunatud. Need on nagu kolm erinevat peeglit, mis peegeldavad sama küsimust eri nurkade alt: Mida tähendab olla inimene ja mida tähendab saada teadlikuks?

Gurdžijev määratles ise triloogia iga osa eesmärgi väga täpselt. Tema sõnul on igal raamatul oma ülesanne lugeja sisemise muutumise protsessis.

1. Beelzebubi jutustused oma lapselapsele

“To destroy, mercilessly, without any compromises whatsoever, in the mentation and feelings of the reader, the beliefs and views, by centuries rooted in him, about everything existing in the world.”

Esimese osa ülesanne on kõigutada ja murda neid sügavalt juurdunud arusaamu, millele inimene on märkamatult rajanud oma maailmapildi. See „hävitamine“ ei ole negatiivne, vaid vajalik etapp uue nägemise võimaldamiseks.

2. Kohtumised tähelepanuväärsete inimestega

“To acquaint the reader with the material required for a new creation and to prove the soundness and good quality of it.”

Teine osa tutvustab materjali, millest võib kujuneda uus arusaamine. Raamat kirjeldab Gurdžijevi varasemaid eluperioode, tema otsinguid ja inimesi, kelle kaudu ta leidis oma töö lähteained. Kuid tegemist ei ole tavapärase autobiograafiaga – näiliselt kerge pinna all peitub sügavalt sümboolne tähendus. Selle eesmärk on äratada lugejas huvi ja usaldust, et uus suund on võimalik.

3. Elu on päris vaid siis, kui „mina olen“

“To assist the arising, in the mentation and in the feelings of the reader, of a veritable, nonfantastic representation not of that illusory world which he now perceives, but of the world existing in reality.”

Kolmanda osa ülesanne on aidata lugejal liikuda tõelisema maailmakogemuse poole – mitte kujutluste või harjumuste loodud pildi, vaid millegi poole, mis on tegelikkusele lähemal. See osa on kõige isiklikum ja otsesem ning avab vaate sellele, kuidas Gurdžijev ise mõistis sisemist tööd. Kui Beelzebubi jutustused oli põhjalikult toimetatud teos, siis Life Is Real Only Then, When “I Am” jäi Gurdžijevil lõpetamata.

Beelzebubi jutustused – teos, mis nõuab pingutust

Beelzebub’s Tales to His Grandson on triloogia esimene osa ja Gurdžijevi maailmakuulus kosmoloogiline eepos. See vaatleb inimese elu Maal kauge maailma olendite vaatepunktist. Neid juhib „kõiketeadev Beelzebub“. Teos on kosmoloogiline allegooria, mis on täis huumorit, kõrvalepõikeid, üksikuid lugusid ja keelelist mängulisust. Selle kaudu esitab Gurdžijev meetodi kogu inimkonna vaimseks arenguks.

See on Gurdžijevi peateos ja samal ajal tema kõige raskem kirjutis. Tegemist on ulatusliku kosmilise jutustusega, kus Beelzebub kirjeldab oma lapselapsele inimkonna ajalugu, eksimusi ja võimalusi. Teose keel on teadlikult keerukas, laused pikad ja mõisted uudsed. Kõik see on tehtud eesmärgiga sundida lugejat pingutama ja tekstiga aktiivselt töötama.

Gurdžijev kirjutas teose eessõnas, et raamatut ei ole mõeldud „intellektuaalsel tasandil seletamiseks“, vaid see peab mõjutama sügavamat tasandit – alateadvust, tundeelu ja olemust. Ta soovitas lugeda teost kolm korda erineval viisil: esimest korda lihtsalt maitse kättesaamiseks, teist korda terviku mõistmiseks ja alles kolmandat korda selle tegeliku mõju tekkimiseks. See „mõju“ ei tähenda intellektuaalset arusaamist, vaid sisemist muutust, mis sünnib pingutuse kaudu.

Samuti väärib märkimist, et Beelzebub’s Tales to His Grandson on hinnatud üheks maailma sajast mõjukaimast raamatust teoses 100 Most Influential Books Ever Written (1998). Raamatut kirjeldatakse kui ainulaadset ida ja lääne mõtteviiside sünteesi ning erakordselt sügavat katset uurida inimese sisemist arengut. See tunnustus ei põhine teose lihtsusel, vaid selle mõjul neile, kes on sellega tõeliselt töötanud.

Tõlked ja Soome lugemisring

Beelzebubi jutustused oma lapselapsele on tõlgitud paljudesse keeltesse ning sellest on ilmunud väljaandeid vähemalt 18–20 keeles. Kindlalt on see tõlgitud mitmetesse Euroopa ja Aasia suurtesse keeltesse, sealhulgas inglise, prantsuse, saksa, hispaania, itaalia, jaapani ja türgi keelde. Soomekeelset tõlget ei ole avaldatud, kuid seda loetakse ja uuritakse Karatasi Seltsi lugemisringis ühise töö osana.

Kohtumised tähelepanuväärsete inimestega – otsija tee

Triloogia teine osa kirjeldab Gurdžijevi enda vaimseid otsinguid ja neid inimesi, kelle kaudu tema töö põhialused hakkasid järk-järgult kuju võtma. Raamat ei ole tavapärane autobiograafia, vaid jutustus otsingust – sellest, kuidas inimene võib liikuda millegi tõelisema poole.

Paljude jaoks on see esimene kokkupuude Gurdžijevi maailmaga. See avab ukse tema õpetuse inimlikule poolele ja näitab, mida tähendab elada otsija elu.

Raamatu põhjal valmis ka Peter Brooki lavastatud film.

Elu on päris vaid siis, kui „Mina olen“ – lõpetamata, kuid paljastav

Triloogia kolmas osa jäi lõpetamata, kuid see on teostest kõige intiimsem.
Gurdžijev kirjutab siin otse oma sisemisest tööst, kahtlustest, pingutustest ja sellest, mida tähendab olla teadlik.

Vaatamata lõpetamatusele pakub see haruldast pilku sellesse, kuidas Gurdžijev ise mõistis oma tööd ja elu.

Miks on All and Everything endiselt ajakohane?

Gurdžijevi järgi elab inimene suurema osa oma elust unes – mitte füüsilises, vaid psühholoogilises unes. Ta tegutseb automaatselt, reageerib automaatselt ja mõtleb automaatselt. All and Everything on kirjutatud selleks, et äratada lugeja sellest unest.

Teostesari ei paku lihtsaid vastuseid, kuid pakub võimalust: võimalust näha iseennast, maailma ja oma kohta selles uuel viisil.

Paljud on öelnud, et All and Everything ei ole raamat, mida lihtsalt „loetakse“. See on raamat, millega töötatakse.

All and Everything ei ole romaan, filosoofia, religioosne tekst ega memuaarid – ja samal ajal on see kõike seda. See on Gurdžijevi katse edasi anda midagi sellist, mis ei mahu sõnadesse, kuid võib sõnade kaudu siiski edasi kanduda, kui lugeja on valmis pingutama.

See ei ole raamat kõigile. Kuid neile, kes on valmis sellega kohtuma, võib see kujuneda üheks elu kõige olulisemaks lugemiskogemuseks.

© Karatas-Seura 2026

Allikaloend

G. I. Gurdjieff: Beelzebub’s Tales to His Grandson, eessõna (1950).
G. I. Gurdjieff: Meetings with Remarkable Men.
G. I. Gurdjieff: Life Is Real Only Then, When “I Am”.
Martin Seymour‑Smith: 100 Most Influential Books Ever Written (1998).
P. D. Ouspensky: In Search of the Miraculous (Gurdjieffi õpetuse konteksti taustallikana).

Gurdjieffin liikesarjat (Movements)

Gurdjieffin suomalais-venäläinen oppilas Leonid Stjernvall (1872 – 1938) oli tunnettu lääkäri ja psykologi.

Leonid Stjernvall tutustui Gurdjieffiin Pietarissa vuonna 1914, ja pysyi tämän uskollisena oppilaana kuolemaansa saakka, ollen Gurdjieffin pitkäaikaisin seuraaja.

Leonid Stjernvallin tausta ja koulutus

Leonid Stjernvall syntyi Moskovassa 26. huhtikuuta 1872. Hänen isänsä oli suomalainen kenraalimajuri Gustav Alexander Robert Stjernvall ja äitinsä venäläinen Anna Oldecopp. Hän opiskeli Moskovan yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ja valmistui lääkäriksi vuonna 1898.

Vuonna 1905 Stjernvall avioitui Elisabet Grigorievna Feodoshevin kanssa. Puolisot toimivat myöhemmin tiiviisti yhdessä Gurdjieffin ryhmässä.

Lääkärinura ja parantolatoiminta

Stjernvall työskenteli Venäjän sisäministeriön lääketieteellisessä osastossa ja sai virka-arvot nimineuvos ja kollegiasessori. Vuonna 1907 hänet erotettiin virastaan, minkä jälkeen hän siirtyi yksityislääkäriksi Pietariin.

Hän johti parantolaa, jossa käytettiin hoitomuotoina muun muassa sähköstimulaatio-hierontaa ja vesihoitoja. Parantolan sijainti ei ole täysin varma, mutta se toimi Pietarin tai Suomen alueella.

Leonid Stjernvall ja G. I. Gurdjieff

Stjernvall kuului pieneen ja läheiseen oppilaspiiriin, joka tapasi Gurdjieffia säännöllisesti Pietarissa Filippovin kahvilassa. Hänet tunnettiin rauhallisena, harkitsevana ja älyllisesti täsmällisenä henkilönä.

Hänen vaimonsa mukaan Stjernvall oli poikkeuksellisen omistautunut Gurdjieffin opetuksille ja osallistui aktiivisesti uusien oppilaiden ohjaamiseen yhdessä P. D. Ouspenskyn kanssa. Hän edusti opetuksen käytännöllistä ja kurinalaista puolta.

Sanotaan, että Stjernvall oli hiljainen, miellyttävä, asiallinen ja hillitty ihminen, joka kokouksissa esitti asiat tohtorimaisella tyylillä osoittamatta minkäänlaisia tunnereaktioita. Ryhmä kokoontui toisinaan Stjernvallien kotona Suomessa. Stjernvallin vaimo kertoi myöhemmin, että hänen miehensä oli fanaattisesti, ”melkein orjamaisesti”, omistautunut Gurdjieffille, ja oli P. D. Ouspenskin ohella paras Gurdjieffin uusien oppilaiden värvääjä.

Vallankumous, Kaukasus ja Tbilisi

Tohtori Stjernvall ja hänen vaimonsa olivat keskeisiä jäseniä ryhmässä, jonka Gurdjieff johti Venäjän vallankumouksen aikana kahden eri armeijan, punaisten ja valkoisten, taistelulinjojen välitse Kaukasuksen yli Tbilisin kaupunkiin. Tbilisissä Elisabet synnytti pojan, jonka biologinen isä oli Gurdjieff. Leonid, joka ei itse voinut saada lapsia, kasvatti poikaa yhdessä vaimonsa kanssa. Leonidin kerrotaan olleen hyvin iloinen Nikolain (1917–2010) syntymästä.

Leonid Stjernvall ja George Ivanovits Gurdjieff Kaukasuksella.

Usein juuri Stjernvall tasoitti ryhmän tietä suhteessa viranomaisiin. Eräänkin kerran Gurdjieff oli, kuten tavallista, lähettänyt tohtorin hankkimaan valkoisen puolen Venäjän passin ryhmän jäsenille ja kun Stjernvall meni virkamiesten luokse dokumenttien kanssa, ryhmän jäsenet päästettiin vaivatta läpi. Stjernvall neuvotteli valtion korkeiden virkamiesten kanssa Tbilisissä siitä, mihin rakennukseen Instituutti perustettaisiin. Häntä pidettiin neuvottelemisen erityisenä asiantuntijana.

Gurdjieffin Instituuttien perustaminen

Georgian valtion historiallisesta keskusarkistosta löytyvien asiakirjojen mukaan Gurdjieffin oppilaat Leonid Stjernvall, Alexandre ja Jeanne de Salzmann sekä Thomas de Hartmann jättivät Valtion opetusministerille osoitetun hakemuksen, jossa he anoivat lupaa avata G. I. Gurdjieffin filosofiaan perustuvan ”Ihmisen Sopusointuisen Kehittämisen Instituutin”. Instituutti avattiin syksyllä 1919. Poliittisten olojen kiristyttyä tilanne kuitenkin muuttui ja toiminta Tbilisissä päättyi. Syksyllä 1920 Gurdjieff avasi Istanbulissa Instituuttinsa “Konstantinopolin haarakonttorin” ja siellä tohtori Stjernvall tunnettiin lääketieteellisen voimistelun ohjaajana.

Ruotsin sukututkimusluettelossa, jossa luetteloidaan Suomen Ritarihuoneelle kirjattujen sukujen jälkeläisiä, Stjernvall mainitaan rytmisen voimistelun instituutin johtajana Ranskan Fontainebleaussa.

Stjernvall oli Gurdjieffin mesenaatti, henkinen tukija ja kumppani

Myöhemmin, kun Instituutti muutti Saksaan, Stjernvall ja hänen vaimonsa kävivät Suomessa selvittämässä varojaan. Kun he palasivat, heillä oli mukanaan huomattava summa rahaa Instituutin toimintaa varten. Vuonna 1924 Stjernvall lähetettiin etukäteen, yhdessä A. R. Oragen kanssa, New Yorkiin ennen Gurdjieffia ja muuta ryhmää, aloittamaan logistiset ja rahoitukselliset valmistelut, jotka tekisivät Amerikan matkan mahdolliseksi.

Stjernvallin mainitaan usein olleen kokouksissa Gurdjieffin rinnalla vastaamassa kysymyksiin. Gurdjieffin jouduttua Ranskassa auto-onnettomuuteen Stjernvall kiiruhti rouva Hartmannin kanssa sairaalaan ja vei hänet kotiin Fontainebleau-Avonissa sijainneeseen Instituuttiinsa.

Gurdjieffilla oli tapana kirjoittaa pääteostaan ‘Belsebubin tarinoita pojanpojalleen’ vilkkaissa pariisilaiskahviloissa kuten ‘Cafe de la Paix’. Tohtori Stjernvall istui usein hänen seurassaan tuntikausien ajan hiljaisena ja ulkonaisesti vailla näkyvää roolia. Gurdjieff näytti Stjernvallille kirjoituksiaan. Venäjänkielentaitoinen Stjernvall ehdotti niihin muutoksia, jotka Gurdjieff mitä todennäköisimmin otti kiitollisuudella vastaan. Kuvaus piirtää rauhallisen näkymän syvässä keskittymisen tilassa olevasta kirjailijasta. Hänen rinnallaan istuu parrakas vanha ystävä, joka on täydellisen omistautunut olemaan avuksi.

Gurdjieff sulki instituuttinsa, Le Prieuré des Basses-Loges, vuonna 1932. Sen jälkeen Stjernvallit muuttivat Normandiaan, missä tohtori Stjernvall eli loppuelämänsä. Yhtenä Gurdjieffin uskollisimmista oppilaista Stjernvall ja hänen perheensä pysyivät vuosien varrella edelleen yhteydessä Gurdjieffiin. Leonid Stjernvallin sairastuttua syöpään Gurdjieff kävi usein tapaamassa häntä ja oli ollut silminnähden huolestunut ’kallisarvoisen ja uskollisen kumppanin’ terveydentilasta.

Leonid Stjernvall kuoli 2. huhtikuuta 1938 Sottevillessä, Ranskassa.

Nikolai Stjernvallin muistolle

Kategoria: Suomi

G. I. Gurdjieff: „Kõik ja Kõiksus“ (All and Everything)