Ote Gurdjieffin oppilaan, C. S. Nottin kirjasta ’Teachings of Gurdjieff: A Pupil’s Journal’ Fontainebleau, 1923 – 1925.
Teoksessa Nott kuvaa aikaansa Gurdjieffin kanssa sekä tämän opetusta. Karatas-Seuran suomennos 2025.
Liikesarjat (Movements) ja tanssit olivat äärimmäisen mielenkiintoisia. En pitänyt niitä vaikeina niin kuin jotkut muut, mutta kuten kaikessa muussakin, mitä olin oppinut tavallisessa elämässä, jouduin aloittamaan alusta ja unohtamaan kaiken oppimani. Kesti kauan oppia tuntemaan ja aistimaan jokainen liike, ele, asento. Niin yksinkertaiselta kuin se tuntuikin – ”aistia” – minun, joka olin englantilainen ja kasvanut fyysisen kasvatuksen ja armeijakoulutuksen piirissä, piti yhä uudelleen ja uudelleen muistuttaa itseäni siitä, että minun täytyi ”aistia” kehoni.
Ensimmäistä ”pakollista” [liikesarjaa] aloin tehdä kuin se olisi ollut sarja voimisteluliikkeitä. Lopulta Gurdjieff nuhteli minua ankarasti kaikkien edessä, mikä nolotti minua niin paljon, että jätin paikkani ja menin istumaan. Muutaman minuutin kuluttua hän tuli luokseni ja selitti minulle hiljaa jotain. Palasin paikalleni luokassa, ja siitä hetkestä alkaen aloin ymmärtää jotain tanssien sisäisestä merkityksestä, ja käytin jokaisen päivän jokaisen vapaan hetken harjoitteluun.
Lopulta minulle annettiin lupa osallistua ”Papittaren vihkimykseen”, ja tunsin osallistuvani uskonnolliseen seremoniaan – kuten todella olinkin. Opettajiamme olivat ranskalainen Mme de Salzmann, armenialainen Mme Galumian ja montenegrolainen Mme Olgivana H. Aloin oppia nopeasti ja pian tein kaikkia pakollisia liikesarjoja ja osallistuin suuriin tansseihin. Musiikkia soitti Hartmann iänikuisella pystypianolla, joka soi hänen kosketuksestaan taianomaisesti. Gurdjieffin halutessa uuden sävelmän, hän aloitti sen soittamalla yhdellä sormella ja täydensi nuotteja viheltäen. Sitten Hartmann aloitti melodian ja vähitellen lisäsi harmonioita Gurdjieffin tarkkaillessa kunnes sävelmä oli sellainen kuin hän tahtoi. Hän ei antanut Hartmannille hetkenkään lepoa ennen kuin sävelmä oli oikein. Vain huipputason muusikko kuten Hartmann kykeni tuottamaan sellaista musiikkia, ja ainakin kerran hän koki tilanteen niin mahdottomaksi Gurdjieffin painostaessa, että nousi pianon äärestä ja poistui harjoitussalista (Study House).
”Kolmenkymmenen liikkeen sarja” sävellettiin tuohon aikaan. Gurdjieff kutsui kolme opettajaa luokseen, näytti heille liikkeet muutaman kerran selityksin, antoi Hartmannille melodian ja meni istumaan. He alkoivat heti työstää liikkeitä ja opettivat niitä meille jo lyhyessä ajassa, alle tunnissa. Mutta meidän nuorten oppilaiden piti käyttää tuntikausia niiden harjoitteluun, ennen kuin saimme ne sujumaan edes kohtuullisesti.
Kuten kaikki suuri taide, myös tanssit ja liikesarjat olivat aikansa modernia modernimpia, ollen silti lähtöisin menneestä.
C. S Nott: Teachings of Gurdjieff. A Pupil’s Journal, page 61
Fontainebleau, 1923 – 25
Käännös © Karatas-Seura ry. 2025